Kuinka minä itse treenaan?

posted in: Yleinen | 0

Minulta on tänä syksynä useampi asiakas kysynyt, kuinka minä itse treenaan. Noloa myöntää, mutta enhän minä todella voi systemaattisella treenaamisellani kehuskella. Jäin ihan miettimään tätä omaa liikuntaideologiaani.

Olen tässä viimeisten vuosien aikana ohjannut parhaimmillaan 16 tuntia pilatesta viikossa, ja voin kertoa, että liikkumaan lähteminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä kun kotiin olen töistä päässyt.

Treeniä kuitenkin tarvitsee jokainen, niin myös työkseen toisia liikuttava. Pilates lajivalintana on minulle sopiva, mutta hyvän kunnon/ hapenottokyvyn tai lihasvoiman kanssa sillä on valitettavan vähän tekemistä. Pilates auttaa kannattelemaan vartaloa hyvässä ryhdissä ja optimoi lihasten työskentelyä, se on siis hyvä pohja kaikenlaiselle liikkumiselle.

Minulla on kai liikuntaan jonkinlainen viha-rakkaussuhde: se on aina ollut osa elämääni, en voi elää ilman sitä, mutta voi kun niin paljon muutakin olisi mitä todella haluaisin tehdä. Liikuntainnostus tulee minulle aaltoina ja sitten voi taas seurata pitkä motivaatiopulan siivittämä tauko -kyllä, olen siis tyypillinen jojoilija.

Minulla ei ole salijäsenyyttä kuntokeskukseen, en crossfittaa enkä zumpaa tai pumppaa. Ne eivät vaan saa minua syttymään ja vievät mielestäni ihan liikaa arvokasta ilta-aikaa.

Mutta yksi asia minulla on joka on nyt säilynyt nyt vuoden päivät melko säännöllisenä: käyn kerran viikossa flowjoogassa –koko perhe kiittää tästä ja pitää huolen, että äiti pääseen joogaansa! Joogaa olen välillä tehnyt myös aamuisin itsekseni kotona -aurinkotervehdykset ovat minulle ihan paras mahdollinen päivän aloitus. Namaste!

Liikunnan pitää minulle tulla helposti ja vaivattomasti, mieluiten ulkona ja auringon paisteessa tai kauniissa ja valoisassa sisätilassa, mieluiten silloin kun oikeasti tekee mieli ja kaikkein parasta jos se voi jotenkin olla hyödyllistä tai hoitua samalla kun teen jotakin muuta. Peräänkuulutan hyvää fiilistä, raitista ulkoilmaa ja päätilaa. Esimerkiksi näin:

Kesällä innostuin juoksentelemaan oman mieheni perässä keskuspuiston metsäpoluilla –tämä tekee hyvää parisuhteelle (kunhan en ääneen sano ihan kaikkia ajatuksia mitä mielessä pyörii ;)), ympäristö rauhoittaa mieltä, nivelet saavat pehmeän alustan ja rytmitys ja tempo vaihtelevat miellyttävästi. Polkujuoksusta olen vihdoin löytänyt itselleni toimivan tavan harjoitella rauhallisempaa juoksutahtia, (-sen sijaan, että lähden täysillä liikkeelle ja palaan 20 minuutin päästä kaikkeni antaneena takaisin.)

Tehokas ”ennensaunaa” kombo on 30-45 min lenkki ja sen päälle kahvakuulan heiluttelu, suurimpia lihasryhmiä voimistaen.

Lapset voin pyöriensä kanssa jo ottaa lenkkiseuraksi ja pysähtyä kuntotelineille kiipeilemään/tekemään lihaskuntoa. Tuntuu hyvältä, kun voi tehdä yhdessä :)Hyötyliikunta on myös mulle ollut perhearjen pelastaja: autolla ja pyörällä saattaa päästä työpaikalle ihan yhtä nopeasti ja treeni hoituu samalla.

Esikoisella on jo harrastuksia useammalle päivälle viikossa, kun on minun vientivuoroni käytän sen mieluiten pururataa hölkötellen tai porrastreeniä tehden. 

Niin ja omakotitaloasujana korvaan crossfit:n ”crosstheyard” –treenillä; lapiolla hyvää kiertoa molemmin puolin keskivartaloon ja kottikärryillä maata paikasta A paikkaan B siirtäen; syke nousee ja hiki tulee ;D

Kun pakkaset taas tulevat aion viuhahtaa luistinradalle sykettä nostamaan, pakaraa vahvistamaan ja punaisia poskipäitä hakemaan, ja saattaa minut nähdä Paloheinän hiihtoladuillakin huohottelemassa.


Mutta fiilispohjalta, ei siis pakottaen, sitä mikä tekee hyvää, tuntuu hyvältä ja parasta jos mielikin malttaa olla hetkessä eikä vain odota, että homma on ”suoritettu”. Jos voisin, pitäisin aina kameraa mukana ja tallentaisin kauniita hetkiä. Näin minä pidän omasta kunnostani ja itsestäni huolta. Miten sinä? Mikä sinua motivoi? Miten löydät aikaa omalle liikunnalle perhearjen pyörteissä? Ja ennenkaikkea mikä saa sinun suupielesi kääntymään ylöspäin, maailman näyttämään valoisammalta? <3