Minun tarinani

Minun tarinani

posted in: Yleinen | 0

Minä olen kahden valloittavan pojan ylpeä äiti, yhden ihanan miehen rakastava vaimo, monessa mielessä äitini tytär, ikuinen isintyttö ja se ärsyttävä pikkusisko. Koulutukseltani Liikunnanohjaaja (AMK), LCF Life Coach, Pilates Health –ohjaaja sekä Hypopressive Level 1 –ohjaaja. Olen kotoisin Turusta, mutta onnistun kuulemma aika usein häivyttämään sen puheestani 😉

Elän liikuntapainotteista elämää miesvaltaisessa perheessä. Silloin kun en liiku, huolehdin että meillä syödään terveellisesti ja säännöllisesti, kotona on kaunista ja harmonista (-ja edes ajoittain siistiä), ahmin henkisen kasvun kirjallisuutta, joogaan, meditoin, maalaan tauluja, valokuvaan kaikkea kaunista ja sisustan itseni (ja välillä muidenkin) iloksi.

Kun yhdeksän vuotta sitten aloin odottaa esikoistani, olin juuri muuttanut vieraaseen kaupunkiin, aloittanut uudessa työpaikassa ja jättänyt lapsuuden ystäväni ja perheeni Turkuun. Kaikki nämä isot, joskin positiiviset muutokset tapahtuivat siis saman kuukauden sisään. Raskausaika oli yhtä pahoinvointia ja oksentelua. Keho käpristyi kippuraan ja mieli oli apaattinen. Vauvavuosi oli jännittävä, mutta iloitsin valtavasti uudesta perheenjäsenestä. Pian pikkuveli ilmoittelikin tulostaan, allekirjoitin omistuspaperit rintamamiestalosta ja aloitimme ison remontin. Muistelen, että jossain ohjekirjasessa tämäntyyppisestä yhdistelmästä varoiteltiin. Pikkuveli nukkui huonosti ensimmäiset kolme elinvuottaan, ja äiti oli väsynyt ja ahdistunut. Kaikkien näiden ihanien asioiden keskellä: väsynyt ja ahdistunut. Lopulta niin, etten osannut vastata kysymykseen –mistä minä pidän? Päivät tuntuivat raskailta, näin ympärillä ihania äitejä ja yritin olla yhtä aikaa kaikkea mitä muissa ihailin. Hukkasin itseni. Suoritin. Ja räjähtelin kotona lapsilleni.

Aloin ottaa asioista selvää, luin kirjoja onnellisuudesta ja hyvinvoinnista ja löysin lopulta Valmentamon Life Coach –tutkinnon, joka tuntui vastaukselta kaikkiin kysymyksiin, joita mielessäni pyöri. Nautin valtavasti opinnoistani. Aloin nähdä selvemmin vanhat mielen mallit ja tehdä työtä niistä irtautumiseksi. Tutustuin alitajuntaani, unelmiini ja rajoihini. Opin asettamaan tavoitteita ja tekemään toimintasuunnitelmia niitä kohti. Opettelin tunnistamaan asioita, joista minä pidän, vaikka kukaan muu ei ymmärtäisi tai näkisi niiden merkitystä. Sain työkaluja ohjata mieltäni ja tunteitani, joiden olin kokenut hallitsevan enemmän minua kuin toisinpäin. Opin ajattelemaan positiivisesti ja rohkaistuin luottamaan hyvään. Aloin hakea merkitystä suorittamisen tilalle, hyvää oloa kaiken kiristyksen sijaan. Kirkastin arvojani, jotta voisin elää niiden mukaista elämää ja antaa niiden ohjata ajankäyttöäni. Itsetutkiskelu ja itseni kehittäminen avasi aivan uusia tapoja ajatella ja kokea maailmaa.

Noina pahoinvoinnin, väsymyksen ja ahdistuksen täyttäminä vuosina, sain voimaa ja hyvää oloa pilatestunnilta meditatiivisesta hengityksen ja liikkeen yhdistelmästä, sekä eteenpäin vievästä positiivisesta ajattelusta, itseni tutkiskelusta, kiitollisuuden harjoittamisesta, tunnetaidoista ja hyväksyvästä läsnäolosta. Koin, että näiden asioiden parissa oltuani, minulla oli taas millä rakastaa.

Minä olen sinun puolellasi äiti, haluan sinulle hyvää, haluan että sinullakin on millä rakastaa. Liikunnan, läsnäolon ja hengityksen kautta, keho vaikuttaa mieleen. Ja toisinpäin; se mitä ajattelet vaikuttaa tunteisiisi ja sitä kautta kaikkeen mitä teet.

VauMii on syntynyt halusta tehdä hyvää, olla kokonainen ja voida hyvin. Nimi on lyhennelmä suku- ja etunimestäni, mutta merkitsee minulle itseni kannustamista olemaan se kuka olen, hyvän näkemistä itsessäni, riittämistä juuri tällaisena kuin olen.

Se mitä olen oppinut matkani varrella on se, että minä olen tärkeä. Omaa itseä, omaa ääntä, omia tarpeita, intohimoja, kiinnostuksen kohteita, rakkaita ystäviä ja voimanlähteitä ei pidä jättää sivuun. Ja jos niin ”jonkin mutkan” kautta käy –on hyvä etsiä ne uudelleen. Ne tekevät minusta minut. Ja kun minä voin hyvin –lapsenikin voivat hyvin. Joskus kun on ollut oikein eksyksissä, voi löytää lähemmäs itseään, kuin alun perin olikaan.

Se mitä minä haluan antaa tälle maailmalle on Hyvinvointi isolla H:lla. Se ei ole yhtä kuin litteä vatsa tai unelmien painoindeksi, vaan se on jotain paljon enemmän. Siihen liittyy vahvasti myös läsnäolo, positiivinen mieli, oman itsensä hyväksyminen ja arvostaminen, lempeys, eteenpäin vievät ajatukset, sisäinen rauha, hyvä olo ja kauneus.

Niin, ei pidä unohtaa kauneutta <3

<3:llä Miia