Äidin uupumus ei ole heikkoutta, vaan välittämistä
Tässä Blogikirjoituksessa tuon itsemyötätunnon näkökulman vanhemman uupumiseen. Kerron mitä on empaattinen resonanssi ja miten voit kääntää sen puolellesi vaikeina hetkinä.
Minä olen ollut uupunut äiti. Olen ollut itkuinen, räjähtelevä ja itsekritiikkiin hukkuva äiti. Olen herännyt useamman vuoden monta kertaa yössä ja koettanut parhaani mukaan huolehtia kahdesta vaippaikäisestä. Ja minä olen kokenut syyllisyyttä ja häpeää siitä, etten ole jaksanut paremmin, ja sättinyt ja arvostellut itseäni, kun en ole yltänyt omiin tavoitteisiini.
Äitiys ja omat lapset ovat kuitenkin antaneet myös sen suurimman motivaation huolehtia omasta hyvinvoinnista ja etsiä työkaluja jaksamisen tueksi. Kaikista löytämistäni työkaluista, nostan nyt esiin ehkä jopa sen kaikkein tärkeimmän; itsemyötätunnon.
Vanhemmuus on välittämistä
Suomalaiset vanhemmat kuuluvat tutkimusten valossa kaikkein uupuneimpien joukkoon. Syynä tähän pidetään suorittamisen kulttuuria, yksin pärjäämisen mentaliteettia sekä täydellisyyden tavoittelua. Vanhemmuus voi todella näyttäytyä kilpailuna, jossa mikään ei riitä. Sosiaalinen media lisää mielelle haitallista vertailua entisestään.
Vanhemmuudessa on paljon kuormittavia tekijöitä; epävarmuutta, huolta, oman ajan ja tilan vähäisyyttä, jatkuvaa toisten tarpeiden huomioimista ja niihin vastaamista, huonosti nukuttuja öitä, hormonaalisia muutoksia, uuden opettelua, ulkoa ja sisältäkäsin asetettuja odotuksia ja paineita,... Lisäksi vanhemmuus on yksi elämän merkityksellisimmistä tehtävistä, se on tärkeää ja siinä on tärkeää onnistua.
Vanhemmuus on myös ennen kaikkea välittämistä. Se on sitä, että huolehdimme pienestä ihmisen alusta niin hyvin kuin osaamme. Kun välitämme toisesta ihmisestä välillemme muodostuu empaattinen resonanssi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun oikein välitämme toisesta, voimme tuntea hänen tuskansa kuin omamme. Vaikeita tunnetiloja ei ole miellyttävä kokea, siksi koetamme niitä niin kovin vastustaa. Jatkuva vastustaminen on kuormittavaa ja voi johtaa uupumukseen.
Hyvää tarkoittavat neuvot uupuneelle vanhemmalle
Mistä sitten tunnistaa uupuneen vanhemman? Vihaisuudesta, ärtyneisyydestä, vaikeudesta olla läsnä, levottomuudesta, univaikeuksista sekä itsekriittisistä ajatuksista. Äidin uupumus ei kuitenkaan ole merkki heikkoudesta, vaan välittämisestä. Itseasiassa mitä voimakkaammin äiti kokee empaattista resonanssia, sitä haavoittuvampi hän on uupumiselle.
Useimmiten uupunutta äitiä neuvotaan kahdella tapaa; Ensinnäkin rajaamaan tarkemmin omia ja lapsen tunnetiloja ja toisekseen pitämään itsestään parempaa huolta erilaisin SelfCare -aktiviteetein. Vanhempana kovin tiukkojen emotionaalisten rajojen vetäminen on hankalaa, sillä se voi heikentää lapsen ja aikuisen suhteen laatua. Ja selfcare -aktiviteetit, niin tärkeitä ja hyvää tekeviä kuin ovatkin, ovat tuoreelle äidille usein kovin rajalliset, sillä ne useimmiten tapahtuvat silloin kun emme ole lapsen kanssa.
Empatia uuvuttaa, myötätunto voimauttaa
Mikä rooli sitten on myötätunnolla? Monet ajattelevat myötätunnon olevan juuri se mihin äidit uupuvat. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kyse olisi ennemminkin empatiauupumuksesta. Empatia on sitä, että tunnemme toisen tuskan kuin omamme. Myötätunto taas pitää sisällään hellyyttä ja lempeyttä pidellä toisen kipua.
Siinä missä empatia sanoo “I feel you”, myötätunto sanoo “I hold you” .
Myötätunto on positiivinen ja energisoiva tunne. On tärkeää antaa itselle myötätuntoa silloin kun tunnemme empaattista kipua, ja toisaalta antaa myötätuntoa myös sille josta välitämme. Aivan kuten happinaamari tulisi ensin asettaa itselle, tulisi myös myötätuntoa ensin osoittaa itselle ja sitten muille.
Monesti äidit kokevat, että heidän tulisi huolehtia ainoastaan toisten tarpeista ja arvostelevat itseään siitä, että eivät pysty antamaan niin paljon kuin haluaisivat. Mutta tyhjästä kupista on vaikea antaa. Jos emme osaa pidellä omia vaikeita tunnetilojamme myötätunnolla, emme pysty pitelemään niitä muillekaan.
Empaattinen resonanssi toimii kahteen suuntaan
On kuitenkin tärkeää tiedostaa empaattisen resonanssin mahdollisuudet. Se nimittäin toimii molempiin suuntiin. Siinä missä vauvan itku saa äidin olon tuskaiseksi, voi myös äidin rauha välittyä lapseen.
Kun siis vahvistat rauhaa ja tyyneyttä itsessäsi vaikeissa tilanteissa, vahvistat sitä myös niissä ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä.
Ja miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Miten voi vahvistaa rauhan tunnetta itsessä kun vauvan itku ei vaan lopu tai uhmaikäinen saa itkupotkuraivarit aamukiireessä? Vastaus on: itsemyötätunnolla.
Itsemyötätunnon kolme komponenttia
Myötätunto on sitä, että huomaat kun toisella on paha olla ja teet jotakin auttaaksesi. Itsemyötätunto on sitä että huomaat kun sinulla on paha olla ja teet jotakin auttaaksesi itseäsi. Se on sitä, että kohtelet itseäsi kuin hyvää ystävää, silloinkin kun sinulla on vaikeaa. Itsemyötätuntoon tarvitaan seuraavat kolme komponenttia:
Hyväksyvä tietoinen läsnäolo
Jotta voimme olla itseämme kohtaan myötätuntoisia meidän tulee siis olla tietoisia siitä, mitä on juuri nyt. Ja suhtautua vaikeisiinkin tunnetiloihin avoimesti ja hyväksyen. Tätä taitoa harjoitellaan mindfulnessissa.
Jaettu ihmisyys
Toiseksi on hyvä muistuttaa itseään siitä, että kipu ja kärsimys kuuluvat elämään. Ne ovat osa jaettua ihmisyyttä. Sinä et ole vaikeutesi kanssa yksin, vaan kaikki ihmiset kärsivät. Kaikilla äideillä on vaikeita hetkiä.
Ystävällisyys itseä kohtaan
Ja kolmanneksi on kohdeltava itseä ystävällisesti. Ystävällisyys itseä kohtaan voi olla sisäinen lohduttava ja rauhoittava puhe arvostelun sijaan; “Ei hätää. Tämäkin menee ohi. Sinä riität. Selviät kyllä”. Ystävällisyys itseä kohtaan voi olla myös hellä oman käden kosketus, käsi sydämen päällä tai jokin konkreettinen teko, kuten soitto hyvälle ystävälle, avunpyyntö tai kupillinen lämmintä kaakaota. Itsemyötätunto kysyy: Mikä on hyväksi minulle? Mitä minä tarvitsen?
Sananen vaikeisiin hetkiin
Äidin hyvinvointi todella vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin empaattisen resonanssin myötä. Siksi ei ole itsekästä huolehtia omista tarpeistaan tai harjoitella ystävällisyyttä omaa itseä kohtaan. On tärkeää tiedostaa kun itsellä on vaikeaa ja muistaa, että vaikeat hetket kuuluvat nekin erinomaiseen äitiyteen. Ja silloinkin kun olet epäonnistunut tai kohdannut jotakin kipeää elämässäsi, olet kaiken ystävällisyyden ja huolenpidon arvoinen myös itse.
Rakkaudella, uteliaasti ihmetellen
Miia
Mindfulnessohjaaja CMIF ®
Positive Psychology Practitioner ®
LCF Life Coach ®
Itsemyötätunnon taitoja pääset johdollani harjoittamaan Mindfulness kursseilla, Mindful Mama -verkkokurssilla sekä lempeässä yksilövalmennuksessa.
Lukusuositus ja lähdekirjallisuus:
Kristin Neff, The Mindful Self-compassion workbook
Kirjoittajasta
Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, luennoitsija ja valmentaja, hyvinvoinnin lempeä asiantuntija ja oman elämäni ihan oikea taiteilija.
