Kymmenen kannattelevaa asennetta äitiyteen ja elämään
Tässä blogissa jaan kymmenen kannattelevaa asennetta, joihin jokaisen äidin ja raskaanaolevan kannattaa tutustua, ja nojata silloin kun kohtaa haasteita. Kaikki asenteet liittyvät toisiinsa ja yhden vahvistaminen vahvistaa myös muita.
Asenne on keskeinen osa Mindfulnessharjoitusta
Moni mieltää mindfulnessin olevan keskittymistä tai tietoisuutta, mutta se on vain puolet koko totuudesta. Pelkästään se, että tiedostamme kehomme tuntemukset, vaikeat tunteemme tai stressaavat ajatukset, ei tee kenestäkään onnellisempaa. Oleellista on se, miten suhtaudumme siihen mitä tiedostamme. Mikä on se asenne, jolla kohtaamme sen mitä on juuri nyt.
“Mindfulness on huomion tuomista tämän hetken kokemukseen avoimella, uteliaalla, hyväksyvällä ja lempeällä asenteella.” Hanne Savunen
Tiettyjen asenteiden vahvistaminen on olennainen osa mindfulnessharjoitusta. Ne auttavat meitä saamaan kaiken irti harjoituksista ja antavat tarttumapintaa, kun vastaan nousee haasteita ja kysymyksiä, joko harjoituksessa tai elämässä.
Kätilö ja mindfulnessohjaaja Nancy Bardacke on jaotellut nämä asenteet näin: aloittelijan mieli, en tiedä -mieli, tuomitsemattomuus, kärsivällisyys, ponnistelemattomuus, luottamus, tiedostaminen, antaa olla -mieli ja ystävällisyys. Kaikki nämä asenteet liittyvät toisiinsa ja yhden vahvistaminen vahvistaa näitä kaikkia. Lisäsin tähän listaan vielä myötätunnon, jota meidän on tärkeä osoittaa myös itsellemme.
1. Aloittelijan mieli
Odottava äiti kuulee paljon erilaisia synnytystarinoita, kokemuksia raskausajasta ja vauvavuosista. Vaikka tarinat monesti tarkoittavat hyvää, ne voivat myös herättää pelkoa ja ahdistusta, sekä luoda turhia paineita ja odotuksia tulevaan.
Aloittelijan mieli tuo raikasta, sotkematonta ja avointa perspektiiviä hetkeen, jota elämme juuri nyt. Se auttaa kokemaan jokaisen hetken juuri sellaisena kuin se on: uniikki, ohimenevä ja jotain mitä emme tule koskaan kokemaan uudelleen. Utelias ihmettelevä asenne kaikkeen mitä koemme juuri nyt auttaa päästämään irti omista ja muiden luomista mielikuvista synnytykseen ja äitiyteen liittyen ja löytämään ne ihan itse.
”Ei ole kahta samanlaista hengitystä tai kahta samanlaista mindfulnessharjoitusta, eikä myöskään kahta samanlaista supistusta tai synnytystä.” - Nancy Bardacke
2. En tiedä -mieli
En tiedä -mieli on aloittelijan mielen läheinen sukulainen. Raskausaikana tulee vastaan monia tilanteita, jotka tulevat yllätyksenä. Ne on helpompi ottaa vastaan en tiedä -mielellä, jolloin ymmärrämme, että lopulta voimme tietää vain tämän kyseisen hetken. Voimme päästää irti kaikista uskomuksista, odotuksista ja peloista tulevan suhteen, sillä emme todella voi tietää. Voimme vain pysyä avoimina sille mitä on juuri nyt. Tästä asenteesta voi olla erityisen paljon apua, jos takana on keskenmeno tai synnytys, joka ei mennyt toivotulla tavalla.
On hyvä myös muistaa, että laskettuaika on vain keskiarvio. Lapsi syntyy, kun äidin keho ja vauvan keho ovat siihen valmiita, aivan kuten omenat kypsyvät puussa omalla vauhdillaan. Emme todella voi tietää milloin synnytys käynnistyy.
3. Tuomitsemattomuus
Mindfulnessin myötä tulemme tietoiseksi ajatuksistamme ja saamme niihin etäisyyttä. Näin on mahdollista saada etäisyyttä myös kriittisiin ajatuksiin itseä ja muita kohtaan, ja ymmärtää, ettemme ole yhtä kuin ajatuksemme. Harjoittelun myötä meidän ei enää tarvitse uskoa kaikkea mitä mieleemme nousee. Voimme oppia tuomitsematta seurailemaan ajatuksia ilman, että jäämme niihin kiinni tai samaistumme niihin.
Jos mielessä on jokin tietty tapa, millä synnytyksen tulisi mennä, miten vauvan tulisi käyttäytyä tai miltä äitiyden tuntua, ja käykin niin, ettei se toteudu, kriittiset ajatukset saattavat ottaa ylivallan. Tuomitseva mieli on se osa meissä, joka vertailee, kritisoi ja arvostelee, ja myös yksi synnytyksen jälkeisen masennuksen osatekijöistä. Tehokkain vastaisku tuomitsevalle mielelle on lempeys ja ystävällisyys itseä kohtaan.
“Ajatukset ovat vain ajatuksia.”
4. Kärsivällisyys
Kärsivällisyys on sitä, että ymmärrämme asioiden tapahtuvan omalla ajallaan, ei omien aikataulujemme mukaisesti. Raskausaika, laskettuaika ja synnytys ovat tähän erinomaisia opettajia, mutta myös uhmaikäisen kaksivuotiaan kanssa saamme harjoitella tätä asennetta.
Saatamme myös haluta meditaatiosta välittömiä hyötyjä. Harjoittelun myötä voimme huomata, että asiat ympärillämme muuttuvat jatkuvasti ja että myös me itse muutumme koko ajan. Vanhat triggerit eivät lopulta enää vaikuta, kuten ennen. Ja lopulta voimme huomata asioiden olevan hyvin juuri niin kuin ne nyt ovat.
”Joku on joskus sanonut kärsivällisyyden olevan rakkauden ylin muoto - hän on saattanut tarkoittaa vanhemmuutta.” Nancy Bardacke
5. Ponnistelemattomuus
Ponnistelemattomuus on sitä, että lakkaamme yrittämästä päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Mindfulness harjoituksessa ei ole mitään mitä pitäisi saavuttaa, ei mitään mitä tulee saada, tai mitään paikkaa mihin mennä. Sen sijaan vahvistamme toisenlaista tapaa OLLA. Opettelemme olemaan läsnä juuri tässä hetkessä, vaikka se hetki ei olisikaan mieluinen, koska se on todellisuutemme nyt.
Tästä asenteesta voi olla erityisen paljon hyötyä synnytyksessä; antamalla asioiden olla juuri niin kuin ne ovat, voimme luoda optimaalisen keho-mieliyhteyden, jota tarvitaan kehon avautumiseen, muuttumiseen ja synnytykseen. Jos mieli haluaa muualle ja vastustaa nykyhetkeä synnytyksessä, energia hajoaa tai häviää.
“We are human beings not human doings.”
6. Luottamus (itseen)
Itsen kuuntelemisen opetteleminen on yksi mindfulness -harjoituksen avaimista. Omaan sisäiseen viisauteen luottaminen on parasta, synnytyksessä, vanhemmuudessa ja elämässä yleensä.
Mindfulness harjoittelun myötä sisäinen voima kasvaa, itseluottamus paranee, varmuus lisääntyy. Harjoittelu auttaa ottamaan vastuun omista valinnoista ja teoista. Luottamus asenteena ei tarkoita luottamusta prosessiin tai omaan kehoon, vaan luottamusta omaan itseen;
”Mitä ikinä raskaus, synnytys tai vauva tuokaan tullessaan tiedän, että pystyn olemaan sen kanssa, riippumatta siitä kuinka haastavaa, vaikeaa, kipeää tai pelottavaa se onkaan.” - Nancy Bardacke
7. Tiedostaminen (kohti hyväksyntää)
Kun mindfulnessharjoituksessa tuomme tietoisuutemme tähän hetkeen, yrittämättä muuttaa mitään, analysoida mitään tai paeta tai kieltää mitään, harjoitamme asioiden tiedostamista juuri sellaisina kuin ne ovat. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi pitää siitä, miten asiat ovat. Kun voimme nähdä tilanteen sellaisena kuin se on, (ilman sumentavia reaktioita) useampia vaihtoehtoja avautuu eteemme. Asioiden tiedostaminen on alku muutokselle.
"Asiat ovat niin kuin ne ovat. Nyt on näin."
8. Antaa olla - mieli
Asioiden antaminen olla, on tärkeä elementti tiedostamisessa. Kun haluamme jotakin oikein kovasti, pidämme siitä kiinni usein oikein tiukasti. Takertuminen siihen, miten haluamme asioiden olevan, voi tuoda mukanaan elämän suurimpia haasteita. Se on sama kuin tämän hetken vastustaminen. Mitä enemmän vastustamme sitä, miten asiat ovat, sitä enemmän kärsimystä kehitämme itsellemme.
Yleensä yritämme välttää epämieluisia tilanteita kieltämällä ne, pakenemalla tai taistelemalla niitä vastaan. Oikeastaan koko elämämme saattaa pyöriä näiden elementtien ympärillä, mikä on inhimillistä, mutta johtaa kärsimykseen. Emme voi kontrolloida kaikkea tai välttyä epämieluisilta kokemuksilta. Mindfulnessin avulla voimme kääntyä kohti vaikeutta tai ei toivottua ja löytää tavan olla sen kanssa.
Tämä on mindfulnessin sydän työskenneltäessä synnytyskivun ja -pelon kanssa. Se ei tarkoita, että otat vastaan mitä vain, vaan että sinulla on taitoja antaa itsellesi mahdollisuuden saada mitä haluat, työskennellä sen kanssa mitä et halua ja hyväksyä asiat niin kuin ne tapahtuvat.
”That which you resist, persist.”
9. Ystävällisyys
Mindfulness on jatkuvaa ystävällisyyden vahvistamista itseä ja muita kohtaan. Aloitamme sen vahvistamisen jo hengitysharjoituksissa, kun lempeästi ja ystävällisesti palautamme huomion takaisin hengitykseen. Lempeys on vastaisku vaikeille mielentiloille; pelko, kateus, ahneus, kriittisyys, viha,.. Keskittymällä ystävällisyyteen voimme katkaista mielen negatiivisen kierteen.
Vanhemmuus on yksi maailman vaikeimmista töistä. Itseasiassa synnyttäminen on joskus se helpoin osa vanhemmuutta. Vaikka emme ehkä ajattele valmistautuvamme vanhemmuuteen, kun valmistaudumme synnytykseen, se on juurikin mitä teemme harjoittaessamme mindfulnessia raskausaikana; Valmistautuminen äitiyteen on samalla valmistautumista elämään.
"Vauvat eivät tule käyttöohjeen kera, vaan vanhemmuus on hetkessä elämistä ja siinä oppimista. Se että osaat olla itsellesi ystävällinen, kun opettelet äidiksi, voi auttaa paljon." - Nancy Bardacke
10. Myötätunto
Vanhemmuus on jatkuvaa myötätunnon harjoittamista. Myötätunto on verbi. Se on sitä, että huomaat että vauvan on paha olla ja teet jotakin helpottaaksesi sitä. Itsemyötätunto on sitä, että huomaat kun sinun on paha olla ja kohtelet itseäsi niin kuin kohtelisit hyvää ystävää. On mahdotonta uupumatta pidellä itkevää lasta, jos ei osaa pidellä omia vaikeita tunteitaan myötätunnolla.
Myös vaikeat tunteet ja hetket kuuluvat erinomaiseen äitiyteen. Kaikilla äideillä on myös vaikeita hetkiä. Voitko olla itsellesi ystävällinen, kun sinulla on vaikeaa?
”Ei ole helppoa olla vanhempi, eikä ole helppoa olla pieni vauva. Vanhemmuus on jatkuvaa myötätunnon harjoittamista –meille itselle siitä, että yritämme parhaamme sillä, mitä meillä on antaa, ja myös vauvoille, jotka myös tekevät parhaansa sillä, mitä heillä on. Ihmisenä oleminen, missä tahansa elämän vaiheessa, on aika tiukkaa bisnestä.” -Nancy Bardacke
Rakkaudella, uteliaasti ihmetellen
Miia
Mindfulnessohjaaja CMIF ®
Positive Psychology Practitioner ®
LCF Life Coach ®
Lukusuositus ja lähdekirjallisuus: Mindful Birthning, Nancy Bardacke
Kirjoittajasta
Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, luennoitsija ja valmentaja, hyvinvoinnin lempeä asiantuntija ja oman elämäni ihan oikea taiteilija.
