Kiireen vastakohta on läsnäolo
Tässä kirjoituksessa pohdin onko tehokkaampi aikataulutus sittenkään apu jatkuvaan kiireeseen. Kerron mikä sai minut aloittamaan mindfulnessharjoittelun, kun lapset olivat pieniä. Avaan olemisen ja tekemisen tilan eroja, ja paljastan mikä on ollut minulle tärkein opetus vuonna 2021.
Jatkuva kiire ja suorittaminen äitiarjessa
Kymmenen vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, havahduin jatkuvaan kiireeseen. Minulla oli kiire nousta sängystä, syödä aamupala, lähteä ulos, tehdä kotityöt, ratkaista ammatinvaihto dilemmani,..Olin luonut itselleni jatkuvan kiireen tunnun, vaikka en ollut sidottuna työelämän aikatauluihin. Vaikka siis itse vastasin aikatauluistani.
Monesti ajatellaan, että kiireisen pitää vain organisoida tekemisensä tehokkaammin. Kaikelle löytyy kyllä aikansa, kun oikein tehokkaasti toimii, aikatauluttaa ja suunnittelee. Mutta mitä jos kiireen vastakohta ei olekaan organisointi, vaan läsnäolo?
Jatkuva kiire ja suorittaminen oli se miksi itse aloin mindfulnessmeditaatioita alun perin käyttää. Keho oli jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa; nukuin katkonaisesti, ja suoritin pikkulapsiarkeani tehokkaasti päivisin. Tuntui, että sammuttelin jatkuvasti tulipaloja jossain päin kotia. Kun yritin istua alas rakentelemaan legoja, pomppasin äkkiä pystyyn, sillä tajusin että tiskipöytä on raivaamatta. Ja sitten pitäisikin jo alkaa valmistella päivällistä. Kun olin lasten kanssa, olisin halunnut olla itsekseni ja kun minulla oli omaa aikaa ikävöin lasten pariin.
Otin tavaksi pakottautua sohvalle makaamaan, kun sain pojat päiväunilleen. Suljin silmäni kaikelta keskeneräiseltä kodissani ja itsessäni, ja ajattelin että 15 minuuttia vain olen ja kuuntelen tätä äänitettä. Joskus nukahdin ja makasin sohvalla pidempäänkin, mutta joka kerta päivä jatkui hieman eri vireellä. Keitin iltapäiväkahvini, join sen rauhan ja tyyneyden tilassa. Ehkä käytin mindfulnessia rentoutumiseen, mitä se varsinaisesti ei ole, mutta sain kiinni siitä, että tämä tekee minulle hyvää.
Olemisen tila
Mindfulnessissa harjoittelemme olemista, tekemisen sijaan. Voitko kuvitella mitään vaikeampaa kuin tämä, suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme?!
Olemisen tilassa, emme toimi autopilotilla tai multitaskaa, yritä edistää tai kehittää mitään, emme analysoi, muistele, suunnittele, tai vertaa itseämme muihin, emme pyri mihinkään tavoitteeseen, elä tulevassa tai menneessä, välttele asioita, joita emme halua kohdata. Vaan olemisen tilassa elämme tässä hetkessä, aistien ympäröivää maailmaa ja itseämme, tuntien tuntemukset kehossamme, voimme tulla tietoisiksi ajatuksistamme ja mikä tärkeintä oppia suhtautumaan niihin hyväksyen.
Olemisen tilan vastakohta on tekemisen tila. Tarvitsemme näitä molempia tiloja elämässämme, mutta myös niiden tasapainoa; usein olemisen tila on se mikä jää tekemisen tilan jalkoihin.
Asenne on se mikä ratkaisee
Liian usein mindfulnessharjoittelu käsitetään vain keskittymisenä. Minulle keskeisintä siinä on ollut ymmärtää suhtautumiseni laadun merkitys. Se miten suhtaudun asioihin, vaikuttaa paljon enemmän kokemukseeni kuin se mitä minulle tapahtuu. Jos vuosi 2021 halusi minulle jotakin opettaa niin se oli ehkä tämä; ei ne ulkoiset olosuhteet, vaan se miten niihin valitsen suhtautua uudelleen ja uudelleen. Tämä asia vaatii minulta valtavasti opettelua, se ei tule itsestään. Toisinaan onnistun, toisinaan ulkoiset olosuhteet tuuppaavat minut sivuraiteelle, mutta nousen uudelleen ja palaan harjoitukseeni lempeän päättäväisesti.
Mindfulnessharjoitus vahvistaa mielen tapaa olla tietoisesti hyväksyen läsnä. Harjoituksen myötä olemisen tapa voi siirtyä kaikkeen tekemiseen ja välittyä myös ihmisiin, joiden kanssa vietämme aikaamme. Näin äidin mindfulnessharjoittelu todella auttaa koko perhettä voimaan paremmin. Mindfulness myös parantaa unenlaatua, immuniteettia ja lisätä myönteisten tunteiden määrää ja voi tehdä ihmeitä myös aamukiireisiin.
Säännöllisyys ja sitoutuminen
Keskeistä mindfulnessharjoittelulle on sen säännöllisyys ja siihen sitoutuminen. Kun elämässä asiat rullaavat vähintääkin toivotulla tavalla, on huomattavasti helpompi pysähtyä ja olla läsnä omille tunteilleen, kuin silloin kun elämä murjoo ja hätätila on päällä. Lopulta kuitenkin juuri silloin, kun on haastavaa, hyödymme säännöllisestä harjoittelusta kaikkein eniten. Vähän kuin hampaiden harjaaminenkin, mindfulness vaatii säännöllistä harjoittelua, muuten palaamme vanhaan. Siksi harjoittelu on paras aloittaa ryhmän ja osaavan ohjaajan tukemana.
Jos siis kiire on kannoillasi jatkuvasti, kokeile vaikkapa ajastaa itsellesi pieni pysähdys päivittäin. Pysähdys voi olla vaikka yksi syvä rauhallinen hengitys alkuun ja voit pidentää sitä pikkuhiljaa. Voit tuoda huomion hengitykseen, omaan kehoon, aisteihin. Kokeile suhtautua kaikkeen siihen mitä on juuri nyt avoimella, uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella. Huomaten tunteet vain tunteina, ajatukset vain ajatuksina, jotka tulevat ja menevät. Ja palata sitten takaisin tekemiseen.
Tai voit tulla mukaan vahvistamaan läsnäoloa äitiarjessasi Mindfulnesskurssille!
Lempeydellä,
Miia
Tarjoan mindfulness-kursseja myös työyhteisöille – lue lisää!
Kirjoittajasta
Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, luennoitsija ja valmentaja, hyvinvoinnin lempeä asiantuntija ja oman elämäni ihan oikea taiteilija.
