Tunteet ja äitiys
Tunteet ovat kuin pilviä taivaalla
Tässä blogitekstissä kirjoitan äitiyden värittämistä tunnekokemuksistani, positiivisista ja negatiivisista tunteista, sekä siitä mitkä asiat vaikuttavat tunteisiimme. Mukana on myös omakohtaisia, kipeän huvittavia, tunnekokemuksia niiltä vuosilta kun opettelin kahden vaippaikäisen äidiksi.
Tunteet ja äitiys minussa
Olen aina tuntenut vahvasti. Äitiyden myötä tunteet minussa saivat uusia ulottuvuuksia; rakkauden tunne, ilo, onni ja kiitollisuus, olivat hetkittäin niin käsin kosketeltavissa, että se nosti kyyneleet silmiin monta kertaa päivässä. Aurinko tuntui paistavan kirkkaammin kuin koskaan ennen, sydän oli pakahtua onnesta. Mutta yhtälailla myös negatiiviset tunteet näyttäytyivät minulle uudessa valossa; niihin liittyi nyt selvästi syyllisyyttä ja häpeää, sekä kysymys siitä saako näin tuntea. Vastuu pienen ihmisenalun hyvinvoinnista toi mukanaan jatkuvan huolen siitä onko vauvalla kaikki hyvin, sekä epävarmuuden omasta onnistumisesta äitinä. Koin suruakin menetetystä vapaudesta ja naiseudesta – tilalla oli nyt äitiys ja tieto siitä, että koko ajan joku tarvitsi juuri minua. Samalla suru tuntui tunteelta, jota ei olisi saanut kokea tässä uudessa ihanassa elämäntilanteessa. Yön tunteina, kun huuto ei vain lakannut, vihan tunne oli jo itsessään tuomio totaalisesta epäonnistumisesta äitinä. Kun lapsia sitten siunaantui toinenkin, olisin voinut vaikka hukuttautua riittämättömyyden tunteeseeni, niin voimakkaasti se tuntui pyyhkäisseen minut mukaansa.
Nyt, vuosia myöhemmin, ymmärrän, että tapani tuntea voimakkaasti kertoo pysyvästä persoonallisuuden piirteestäni. Huonosti nukutut yöt ja laiminlyöty itsestä huolehtiminen (=oma aika, ravinto ja liikunta) vain korostivat negatiivisia tunnetiloja entisestään. Koska minulla ei ollut kykyä kohdata ja käsitellä negatiivisia tunteitani, jäin niiden loukkoon ja niistä muodostui pidempikestoisia mielialoja. Koin olevani yhtä kuin tunteeni, siksi häpeä ja syyllisyys usein seurasivat epämieluisia tunnetiloja. Odotukseni äitiyden tunneilmastosta eivät ehkä olleetkaan aivan realistisia. Ajatukseni, joita tuolloin kuuntelin ja uskoin vailla epäilystä, kiersivät negatiivista ja itsekriittistä kehää. Ehkä juuri siksi, olenkin nyt viimeiset 6 vuotta tehnyt tutkimusmatkaa itseeni ja tunteisiini ja pyrkinyt ymmärtämään ja oppimaan paremmaksi tunteiden käsittelijäksi. Mindfulness -ohjaajakoulutus on jälleen iso askel eteenpäin tämän aiheen parissa.
Tunteet ovat reaktioita kehossa ja mielessä
Tunteet ovat reaktioita kehossa ja mielessä. Tunteet syntyvät ympäristön ja ihmisen vuorovaikutuksesta ja siitä tehdystä tulkinnasta. Tulkintaan vaikuttavat ihmisen persoonallisuus sekä tapa havainnoida ja arvioida tilannetta, mutta myös se minkä merkityksen tilanteelle annamme, vaikuttaa kokemiimme tunteisiin. Jos tunne tulkitaan vaaralliseksi, hallitsemattomaksi tai epänormaaliksi, se synnyttää toissijaisena tunteena pelon tai häpeän, mitä taas usein pyritään välttelemään tukahduttamalla, päihteiden avulla, tilanteita välttelemällä sekä toisia syyttelemällä.
Tunteet syntyvät ja häipyvät nopeasti. Mieliala taas on pidempiaikainen taipumus tuntea tiettyä tunnetta yhä uudestaan. Pysyvää taipumusta kokea erityisen paljon tiettyä tunnetta kutsutaan persoonallisuuden piirteeksi.
Tunteet ovat energiaa liikkeessä. Niillä on aina jokin toimintayllyke, joka vie meitä jotakin kohti tai jostakin poispäin. Tunteet liikuttavat meitä ja ohjaavat meitä valinnoissamme. Tunteet viestivät arvoistamme ja meille tärkeistä asioista.
Perustunteet
Perustunteiksi voidaan luokitella ilo, suru, viha, yllätys, pelko ja rakkaus. Kunkin perustunteen alle kuuluu vielä useampia hieman toisistaan eroavia tunteita. Ilon alta löytyvät tunteet: innostus, huojennus, rentous ja onni. Pelon alla majaansa pitävät: huoli, ujous, nolous, ahdistus sekä lamaannus. Rakkauden syleilyssä on paikka hellyydelle, ihastukselle, kiintymykselle ja luottamukselle. Surun verhossa taas ovat ulkopuolisuuden, pettymyksen, apeuden, kaihon, ikävän ja syyllisyyden tunteet. Vihaan liittyvät tunteet, kuten turhautuminen, nöyryytys, ärtymys, kateus ja raivo. Ja yllätyksen alta voi löytää jännitystä, ällistystä, helpotusta ja ilahtumista.
Positiiviset ja negatiiviset tunteet
Tunteita on pyritty jaottelemaan monin eri tavoin, mutta tutuin jaottelu taitaa olla jako positiivisiin ja negatiivisiin. Positiivisia tunnetiloja koemme silloin, kun tarpeemme ovat tyydyttyneitä ja negatiivisia silloin, kun jokin tarve jää tyydyttymättä.
Tämä positiivisiin ja negatiivisiiin tunteisiin jaottelu on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että nämä molemmat tunteet ovat meille aivan yhtä arvokkaita. Ei ole olemassa vääränlaisia tai huonoja tunteita, vaan kaikilla tunteilla on meille tärkeä viesti kerrottavanaan. Oleellista on oma tulkintamme tunteesta.
Negatiiviset tunteet tekevät meistä uniikkeja yksilöitä, sen keitä me olemme, sillä ne välittävät informaatiota arvoistamme ja rajoistamme. Siksi niiden äärelle pysähtyminen on niin tärkeää.
Mielellä on taipumus kiinnittää enemmän huomiota negatiivisiin tunnetiloihin, vaikka itse asiassa koemme enemmän positiivisia tunteita päivän mittaan. On tärkeää ymmärtää, etteivät positiiviset tunteet ole pitkäkestoisia, vaan luonteeltaan nopeasti ohitse kiitäviä läikähdyksiä, siksi myöskään pelkästään positiivisen tunneilmaston tavoittelu ei ole järkevää ja saattaa muodostua jopa esteeksi onnellisuudelle.
Tunteisiin vaikuttaminen
Ajatukset vaikuttavat tunteisiin. Emme voi aina valita, mitä ajatuksia mieleemme tupsahtaa, mutta voimme oppia havainnoimaan ajatuksia ja tunteita etäämmältä, uteliaasti, hyväksyen ja ymmärtäen, että emme ole yhtä kuin ajatuksemme. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivätkä useinkaan totta.
Tunteet vaikuttavat kaikkeen mitä teemme, mutta tekemisellä voi myös vaikuttaa tunteisiin, joita koemme. Voimme valita tehdä asioita, joista nautimme. Kuunnella musiikkia, josta pidämme. Syödä ravintoa, josta tulee hyvä ja energinen olo sekä tavata ihmisiä, joiden seurassa meidän on hyvä olla. Mutta voimme myös valita tekevämme arvojemme mukaisia tekoja, vaikka niihin liittyisi ikäviä tuntemuksia.
Voimme myös harjoittaa tunnetaitojamme mindfulnessin avulla, opettelemalla pysähtymään, olemaan läsnä kehossa ja tutkimaan ajatuksiamme ja tunteitamme uteliaasti, hyväksyvästi ja lempeästi.
Kaikki tunteet kuuluvat äitiyteen
Kuten elämään ylipäätään, myös äitiyteen kuuluvat kaikki tunteet. Tunteet ovat lyhytkestoisia ja ne tunnetaan kehossa ja mielessä. Kaikilla tunteilla on suunta, johon ne meitä kuljettavat ja viesti, jonka ne haluavat meille kertoa. Negatiivisten tunteiden arvo jää usein huomaamatta, mutta ne tekevät meistä sen keitä olemme ja viestivät parhaimmillaan tarpeistamme, arvoistamme ja rajoistamme, mutta valitettavan usein myös ajatusvääristymistämme ja virheellisistä uskomuksistamme. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen ja ajatuksiimme, mutta tekemisellä ja ajattelulla voi myös vaikuttaa tunteisiin. Pysähtyminen ja läsnäolo ovat edellytys tunnetaitojen harjoittelemiselle.
<3:lla Miia
Lue lisää lempeysvalmennuksesta.
Lähteet:
Laasala Hanne, Mindfulnessohjaaja -koulutus, tunnetaidot 2019
Myllyviita Katja, Tunne tunteesi 2014
Rantanen Jarkko, Tunteesta voimaa 2011
Rantanen Jarkko, Vaikuta tunteisiin 2013
Kirjoittajasta
Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, luennoitsija ja valmentaja, hyvinvoinnin lempeä asiantuntija ja oman elämäni ihan oikea taiteilija.
