Hermoston vireystilojen vaikutukset ajatuksiin ja tunteisiin
Jos sinun on vaikea olla läsnä, mahdoton pysähtyä, olo on levoton, keho kireä ja kipeä, mieli kiertää negatiivista kehäänsä ja olo on lähinnä ahdistunut, niin sinussa ei ole mitään vikaa.
Nämä ovat sinun ylivirittyneen hermostosi oireita. Eli merkkejä siitä että olet kuormittunut ja stressaantunut. Nämä oireet eivät ole yhtä kuin kuka sinä olet. Sinä olet se joka voi huomata nämä oireet ja alkaa ohjata ajatuksia, kehoa ja toimintaasi sellaiseen suuntaan joka tukee hermostosi palautumista takaisin sietoikkunaansa.
Autonominen hermosto pähkinän kuoressa
Autonominen hermosto = automaattinen itsestään ohjautuva hermosto, joka vastaa ruuansulatuksesta, immuniteetista, sykkeestä, hengityksestä, verenpaineesta, …
Autonominen hermosto vaikuttaa suoraan myös tunteisiin joita koet, ajatuksiin joita mielessäsi pyörii, keskittymiskykyysi, kykyysi pysähtyä, olla läsnä ja kokea myötätuntoa. Eli siihen kuinka katsot tätä maailmaa ja millaisena sen milloinkin koet!
Autonominen hermosto jakautuu kahteen haaraan
Autonominen hermosto jakautuu kahteen haaraan; sympaattiseen ja parasympaattiseen. Sympaattinen haara on kuin kehon kaasupoljin, joka saa sykkeen kohoamaan, lihakset jännittymään, hengityksen tihenemään ja valmistaa meitä taistelemaan tai pakenemaan. Sympaattinen haara on aktiivinen myös kun tavoittelemme jotakin päämäärää tai koetamme ratkaista jotakin ongelmaa.
Parasympaattinen haara taas on kuin kehon jarru. Se vastaa rauhoittumisesta ja rentoutumisesta, levosta ja unesta ja sitä tarvitsemme ravinnon sulattamiseen, palautumiseen ja lisääntymiseen.
Jos olemme liian pitkään sympaattisen hermoston aktivaatiossa tai kohtaamme jotakin ylivoimaista, keho painaa “hätäjarrua” ja vie meidät lamaantumisen tilaan, jota myös uupumukseksi kutsutaan.
Hermoston viisi erilaista vireystilaa
Hermostolla on karkeasti jaotellen kolme erilaista vireystilaa: alivireys, sietoikkuna ja ylivireys. Polyvagaaliteoria erottaa näiden kolmen päätilan lisäksi hybriditiloja, joissa olemme yhtäaikaa sietoikkunassa ja ylivireänä tai sietoikkunassa ja alivireänä. Hyödynnän tätä teoriaa, sillä se auttaa havaitsemaan milloin olo on kevyesti kuormittunut tai lähellä paniikkikohtausta ja toisaalta onko olo levollisen rentoutunut tai totaali lamaantunut, mikä auttaa hermoston säätelyssä.
Lähdetään liikkeelle vireystilojen yläpäästä, korkeasta ylivirittyneisyyden tilasta. Tässä tilassa tunnet sydämen pamppailevan voimakkaasti, hengitys on pinnallista, lihakset ovat jännittyneita ja hikoiluttaa. Mieli on korkeassa hälytystilassa, pelon ohjaama ja uhkiin keskittyvä, ajatuksia sinkoilee, ahdistaa, mieli on kireä ja katastrofoi. Tässä tilassa maailma näyttäytyy ennalta arvaamattomana taistelukenttänä, joka on täynnä uhkia ja kaaosta. Tämä tila kuvastaa paniikkikohtausta tai kovaa stressitilaa.
Sieltä pykälä alempana olemme vähän maltillisemmassa ylivireyden tilassa, jossa pulssi on hieman koholla ja hengitys liikuttaa rintakehää, lihaksissa on jännittyneisyyttä ja aistit ovat herkistyneessä tilassa. Mieli on hermostunut tai ahdistunut, ajatukset kiertävät negatiivista kehäänsä, ja olo on turvaton vaikka emme tiedosta sitä. Maailma näyttäytyy vaativien tehtävien täyttämänä haasteena, jossa on paine jatkuvasti sopeutua ja mukautua nopeisiin muutoksiin. Tässä tilassa olemme osittain sietoikkunassa ja koemme turvaa, mutta sympaattinen hermosto on aktiivinen. Hyvä esimerkki tästä tilasta on urheilussa kilpailu-tai pelitilanne tai työskentely vaativan tehtävän parissa.
Puolessa välissä on sietoikkuna, jossa pulssi on vakaa, hengitys yltää vatsaan asti, lihakset ovat rennot. Olo on keskittynyt ja rentoutunut, tehokas, sitoutunut, positiivinen, rauhallinen, harmoninen ja avoin. Maailma näyttäytyy paikkana, jossa on loputtomasti mahdollisuuksia, haasteet ovat hanskattavissa ja sitoutuminen tehtäviin on helppoa. Tätä tilaa kutsutaan myös turvan ja yhteyden tilaksi, sillä sille keskeistä on yhteys omaan kehoon, ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tässä tilassa on helppoa olla läsnä ja tuntea myötätuntoa.
Kun sietoikkunasta vireystila laskee hieman alivireyden puolelle, mutta koemme olevamme turvassa, keho tuntuu rauhalliselta, rentoutuneelta. Syke on verkkainen ja hengitys syvää ja rauhallista, liikkeet hidastuvat. Mieli tuntuu seesteiseltä, turvalliselta, tyytyväiseltä ja levolliselta. Maailma näyttää rauhalliselta, turvalliselta ja harmoniselta paikalta.
Jos laskeudumme vielä alemmas vireystiloissamme ja kadotamme yhteyden ja turvan tunteen, keho tuntuu siltä, että sitä ei pysty liikuttamaan, syke hidastuu entisestään, lihakset veltostuvat. Mielen on vaikea sitoutua tai se on ylikuormittunut, toivoton tai jäätynyt. Maailma näyttäytyy ylitsepääsemättömänä kaaoksena, sietämättömänä ja halvaannuttavana. Tätä tilaa kuvastaa uupumus ja loppuunpalaminen.
Stressi ei ole ongelma -kunhan sieltä palautuu
Hermoston vireystilojen kuuluu vaihdella päivän mittaan rajustikin! Se ei siis ole mikään ongelma jos joskus on ylivirittynyt, päinvastoin! Tarvitsemmekin stressiä elämässämme voidaksemme hyvin! Ongelmia syntyy, jos jäämme jumiin ylivireystilaan pitkäksi aikaa. Pitkittynyt ylivireys on yhtä kuin pitkittynyt stressi, joka sairastuttaa ja johtaa lopulta hermoston alasajotilaan eli lamaantumiseen, uupumiseen tai burnoutiin. Siksi on niin hyvä, että hermostosta puhutaan tänä päivänä enemmän ja enemmän ja sen vaikutuksia tutkitaan lisää. Onkin hyvä tiedostaa, että hermostosta ei vielä tiedetä läheskään kaikkea ja näkemyksiä hermoston säätelystä on monia erilaisia. Tämäkin mitä tässä esitän on vain yksi näkemys monien joukossa.
Kun puhutaan hermoston säätelystä, tavoite ei missään nimessä ole olla aina rauhallinen tai sietoikkunassa, vaan vahvistaa aktiivisesti hermoston kykyä palautua takaisin sietoikkunaan, mikä myös laajentaa sietoikkunaamme eli voimme kohdata arjen haasteita levollisemmasta tilasta käsin harjoittelun myötä. Tämä kyky tuo turvaa vierailla myös vireystilojen ääripäissä, kun tiedämme että osaamme auttaa itseämme palautumaan.
Hermoston ylivireys johtuu turvattomuuden tunteesta
Hermoston ylivireystila johtuu siitä, että tunnemme olomme jollain tavoin turvattomaksi. Turvattomuuden kokemukseen vaikuttaa elämänkokemuksemme ja aiemmat tapahtumat, varhaiset kiintymyssuhteet, fyysinen terveytemme, sekä se missä hermoston tilassa olemme. Sama tilanne voi siis tuntua aivan erilaiselta silloin kun olemme valmiiksi sietoikkunassa tai ylivirittyneessä tilassa. Ja kokemus siitä olemmeko turvassa ei ole suoraan verrannollinen siihen kuinka uhkaava tilanne oikeasti on, vaan siihen vaikuttaa oma tulkintamme.
Alivireys taas johtuu siitä, että olemme olleet liian pitkään ylivireydessä. Siksi hermoston säätelyn avain on turvallisuuden tunteen vahvistamisessa. Turvan tunnetta voit vahvistaa monin eri tavoin kehoa hyödyntäen (hengitys, kosketus, lihasrentoutus, kehoyhteys, liike), mutta myös ajatusten kautta esimerkiksi tunne- ja tietoisuustaitoja vahvistamalla sekä kiitollisuus- ja itsemyötätuntoharjoituksilla.
Kiinnostu siis hermostosi tiloista ja vahvista aktiivisesti turvan tuntua arjessasi, jos tunnistit olevasi kierroksilla. Emme aina voi vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia mieleen nousee, mutta voimme oppia ohjaamaan hermostomme tilaa kehon, ajatusten ja toiminnan kautta pienin teoin arjessamme. Kurkista ajankohtaiset kurssit, jotka laskevat kierroksia ja jos kaipaat yksilöllisempää tukea arjessa jaksamiseen niin laita viestiä miia@vaumii.fi, niin jutellaan lisää.
Miia Vauhkonen
Lyhytterapeutti (2025)
Mindfulnessohjaaja CMIF
HCA Master Coach
LCF Life Coach
Positive Psychology Practitioner
Lähteenä:
Heal your nervous system, Linnea Passaler, 2024
https://www.polyvagalinstitute.org/whatispolyvagaltheory
Tarjoan mindfulness-kursseja myös työyhteisöille – lue lisää!
Kirjoittajasta
Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, luennoitsija ja valmentaja, hyvinvoinnin lempeä asiantuntija ja oman elämäni ihan oikea taiteilija.
